Norjalainen lajiyhteisö avasi toimintamallejaan Vikersundin mäkimontussa. Kaiken keskiössä ovat avoimuus, yhteistyö ja liiton taloudellinen tuki.

Mäkihypyn Raw Air -kiertueen päätöskisa Vikersundissa tarjosi mahdollisuuden selvittää, miten mäkihypyn elinvoimaisuus on turvattu naapurimaa Norjassa.

Vikersundin kylässä, tunnin ajomatkan päässä Drammenin kaupungista vietettiin jälleen yhtä norjalaista talviurheilujuhlaa. Lentomäen kisa keräsi Vikersundin mäkimontun täyteen iloisia ja punaposkisia mäkihypyn ystäviä – Norjasta ja Puolasta. Uusittu lentomäki sai suomalaisen lajiniilon kateudesta vihreäksi. Tarpeeksi toivuttuamme aloimme selvittää, mitä vuonon perukoilla oikein tehdään. Kuten yleensä elämässä, ei Norjan mäkihyppy-yhteisölläkään taida sittenkään olla hallussaan suurta salaisuutta. Tarvitaan vain oikea annos yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä.

Ennen sunnuntain päätöskisaa mäkimontun täyttivät kymmenet norjalaislapset, jotka kisasivat oman Mini Raw Air -kisansa. Norjan hiihtoliiton luottamusjohto ja kaikki Norjan mäkimaajoukkueen kärkihyppääjät olivat paikalla kannustamassa tulevaisuuden toivoja. ”Maajoukkuehyppääjillämme on äärettömän suuri merkitys esikuvina ja roolimalleina, jonka he myös itse hienosti ymmärtävät”, kertoo Norjan hiihtoliiton mäkihyppyjaoston puheenjohtaja Bente-Lill Romøren. Romøren kiittelee maan huippuhyppääjien avoimuutta ja vuorovaikutustaitoja, joita liitto on vahvistanut myös koulutuksella. ”Mäkihyppy on suurta viihdettä, ja huipputasolla jokaisen toimijan on ymmärrettävä roolinsa suurta yleisöä ja mediaa kohtaan.”

Maan hiihtoseurat saavat omalta liitoltaan myös konkreettista apua. Siinä missä Suomen Hiihtoliitto tarjoaa jäsenseurojensa vapaaehtoisille lähinnä maksullisia – jos toki laadukkaita – koulutuksia, auttaa Norjan Hiihtoliitto omia seurojaan monilla muilla konkreettisilla tavoilla. ”Seuramme 20 aktiivista nuorta hyppääjää on saanut viime vuosien aikana liitolta avustuksena suuren määrän suksia ja monoja”, tyttäriensä Ingridin (11) ja Ingeborgin (8) kanssa Vikersundin Mini Raw Airiin kisaamaan tullut Elverum HOPP:n Jakob Låte kiittelee.

Mäkihyppyvarusteet ovat tunnetusti arvokkaita eikä niitä saa urheiluliikkeen hyllystä. ”Liittona olemme tiedostaneet oman roolimme. Suoranaisten välinelahjoitusten lisäksi toimimme myös välineiden maahantuojana ja välitämme niitä sitten edulliseen hintaan seuroille”, Romøren paljastaa. Jakob Låte arvioi oman seuransa suksivarastossa olevan yli 60 paria suksia.

Romøren nosti esille myös kansainvälisen yhteistyön merkityksen mäkihypyn kehittämisessä ja sen suosion vahvistamisessa ja toivotti suomalaiset seurat junioreineen lämpimästi tervetulleeksi Norjaan nuorten ja lasten mäkihypyn kesäleireille harjoittelemaan yhdessä norjalaisten kanssa. ”Aiempina kesinä leireille on jo osallistunut mm. kanadalaisia ja ruotsalaisia nuoria”, Romøren kertoo.

Naapurimaista opin hakeminen on muutenkin noussut esille suomalaisessa talviurheilukeskustelussa juuri tänä talvena. Hiihdossa on korostettu yhteisharjoittelua sekä hyvää ja tiivistä maajoukkuehenkeä yhtenä tärkeänä Norjan ja Ruotsin menestystekijänä, josta myös Suomen olisi syytä ottaa oppia. Iivo Niskanen avautui viime viikonloppuna samasta aiheesta todeten, että Suomen kannattaisi hakea Norjasta mallia valmennuksen toimintamalleihin. Tämä keskustelu ja avaukset ovat erittäin tervetulleita, ja voikin kysyä, miksi ne ovat nousseet kunnolla esille vasta nyt?

On tyypillistä, että Suomessa keskustelu kansainvälisestä yhteistyöstä typistyy siihen, että pitääkö hankkia ulkomaalaisia (pää)valmentajia. Kuitataan, että onhan meillä jo ollut Dalen ja Mitter, mitä uutta siinä on? Oikeasti pitäisi puhua ja lähteä kehittämään rakenteellista, pitkälle seuraavien arvokisojen yli lajien tulevaisuuteen suuntautuvaa yhteistyötä seura- ja junioritasolta alkaen. Valmennuksen osalta Iivo Niskasen kommentissa valmennuksen toimintamalleihin liittyvästä yhteistyöstä on myös kyse juuri tästä rakenteellisesta yhteistyöstä. Pelkkä valmentajavaihto voi olla jopa haitallista, jos jo itse toimintamalleissa on kehitettävää. Ja varsinaista eri lajien kansainvälisesti korkeatasoista valmennusosaamista Suomesta löytyy omastakin takaa.

Pohjoismaisten lajien kansainvälisetkin piirit ovat pienet, ja on kaikkien hiihtourheilumaiden etu, jos lajeja kehitetään mahdollisimman tiiviillä yhteistyöllä. Juniori- ja seuratasolla tämä yhteistyö on vieläkin tärkeämpää ja varmasti helpompaakin kuin maajoukkuetasolla. Kuinka paljon tällaista yhteistyötä on tähän mennessä tehty Suomesta käsin? Ilmeisestikin hyvin vähän.

Mäkihyppy on kansainvälisesti pieni laji. Lajissa on kuitenkin vahvaa viihdearvoa, joka on näyttävien olosuhteiden, yhä laajemman tason ja tv-näkyvyyden kautta kehittynyt nopeasti viime vuosina. Lajissa on muutama avainmaa luontaisine lajiin sopivine olosuhteineen, perinteineen ja osaamisineen. Suomi on edelleen yksi näistä maista. Pelkästään suhteessa muihin talvilajeihin kansainvälisen mäkihypyn piirissä täytyy kuitenkin tehdä yhä kovemmin töitä lajin suosion ja vetovoiman vahvistamiseksi – olipa kyse harrastajamääristä, tv-näkyvyydestä tai sponsorituloista. Osaamisen jakaminen yli rajojen on tähän voimavara ja mahdollisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä.

Viime vuosina mäkihyppy on vahvistunut ja kehittynyt kansainvälisesti erityisesti suurten maiden – Puolan, Saksan ja Japanin – johdolla ja niiden menestyksen vauhdittamana. Puolan viime vuosien mäkihyppybuumi hakee vertaistaan. Laji on yhdessä EU:n suurimmista maista urheilulajien suosiossa selvä kakkonen heti jalkapallon jälkeen, ja Kamil Stoch ja muutkin maajoukkuehyppääjät kansallissankareita. Puolassakin lajin tulevaisuus nykyisen kultaisen sukupolven jälkeen herättää kuitenkin huolta. Menestysvuosina junioritoimintaan ja lajin olosuhteiden kehittämiseen ei ole panostettu riittävästi. Puolakin siis tarvitsee mallia, osaamisen jakamista ja yhteistyötä muiden mäkihyppymaiden kanssa.

Norja ja edelleen Suomikin ovat olosuhteiltaan ja perinteiltään mäkihypyn ne kaikkein luontaisimmat keskukset. Talvisia harjoitteluolosuhteita mäkineen löytyy maista lukuisia. Kuopion Kiina-yhteistyö kertoo, että tästä on Suomelle vientituotteeksikin, jolle on käyttöä olympialaisiin omalla totalitaarisella suurvaltatyylillään valmistautuvan Kiinan lisäksi varmasti myös lajin nykyisissä valtamaissakin. Edelleen mäkihypyn taantuman kourissa olevan Suomen kannalta tärkeintä mäkihypyn kansainvälisessä yhteistyössä on kuitenkin se, miten sen kautta voidaan viedä suomalaista mäkihyppyä eteenpäin. Aivan kuten hiihdossa, Norja on Suomelle se kiinnostavin ja läheisin kumppani, jonka kanssa kannattaa yhdistää voimia. Romørenin kutsu suomalaisille junioreille kesäleireille Norjaan on esimerkki, josta voidaan lähteä liikkeelle vaikka jo heti ensi kesänä.

Romøreninkin korostamaan mäkihyppääjien esikuva- ja roolimallitehtävään liittyen Vikersundissakin vahvistui, että viime vuosien suomalaisesta menestystaantumasta huolimatta suomalaisen mäkihypyn kansainvälinen arvostus, kiinnostus sitä kohtaan ja suomalaishyppääjien esikuvapotentiaali ei ole kadonnut mihinkään. Nykäsen ja Ahosen legendastatus ja menestys kantavat edelleen, ja Antti Aallon noususta top 20 – hyppääjäksi iloitaan aidosti koko kansainvälisessä mäkihyppyperheessä. Eri maiden fanien keskuudessa Antti on itse asiassa melkoisen suosittu hyppääjä. Omanlaistansa vahvaa esikuvaroolia on myös Eetu Nousiaisella. Puolalaismedian edustajat kertoivat Eetun olevan todella korkealla puolalaisten teinityttöjen unelmien poikaystävä -rankingissä. Ja urheilijoita fanittavien ja aiheesta somen kautta aktiivisesti ääntä pitävien teinien vaikutusvaltaahan ei kannata aliarvioida minkään urheilulajin kehitys- ja vetovoimanäkymiä arvioitaessa.

Esa Kokkonen ja Anssi Kemppi

V-tyyli.org – Nordic Sports New Media

team@v-tyyli.org