Olen 80-luvun lapsi/nuori. Tärkeitä vuosia, kirkkaita muistoja. Paljon asioita vuosikymmenen jokaiselta vuodelta, joista sen ikäisenä innostuu ja kiinnostuu täysillä. Jotkin asiat jäävät pysyviksi kiinnostuksen kohteiksi, jättävät jäljen. Ensimmäinen oma levy, keikka, lätkäpeli ja mäkikisa paikan päällä, samoin kuin vaikkapa oman 80-luvun huoneen julisteetkin, ovat kirkkaina mielessä yksityiskohtineen. 80-luku oli suomalaisen mäkihypyn kulta-aikaa, joka jatkui 2000-luvun alkuvuosille. Mäkihyppy oli tutkitusti Suomen arvostetuin ja seuratuin urheilulaji. Ei siis ihme, että Matti Nykänen on iso osa noita muistoja, oman nuoruuden kiintopisteitä.

Isäni mäkihyppytaustan kautta seurasin mäkihyppyä innolla niin pienestä asti kuin muistan. Matti Nykänen nousi kaikkien mäkihyppyä seuraavien suomalaisten, eli ison osan kansasta, tietoisuuteen vuonna 1981 nuorten maailmanmestaruuden myötä. Tiedossa oli jo silloin, että jatkoa on luvassa hyvin suurella todennäköisyydellä. Suurmäen maailmanmestaruus Holmenkollenin sumussa 28.2.1982 onkin sitten jo suomalaista urheiluhistoriaa, ja ansaitusti viime vuosikymmeninä moneen kertaan kerrottu ja hehkuteltu urheilutarina. Itselleni, silloin yhdeksänvuotiaana, Oslon suurmäki 1982 on ensimmäinen tv-urheilumuisto, joka on kirkkaana mielessä selostuksineen, haastatteluineen ja Matin kilpakumppaneiden nimineen.

Matin uran sen jälkeiset saavutukset ovat myös ansaittu ja kaikille tuttu, iso osa suomalaisen urheilun kaanonia. Saavutukset Sarajevosta Calgaryyn ja maailmanmestaruuksiin on listattu lukuisia kertoja myös tämän päivän surullisten uutisten yhteydessä. Ne ovat hyvin tiedossa maailman kaikissa talviurheilumaissa, kuten Matin kuoleman laaja kansainvälinen uutisointi osoittaa. Kyse on urheilijasta, joka hallitsi omaa herkkää lajiaan poikkeuksellisen suvereenisti, ja monien mielestä maailman kaikkien aikojen parhaasta mäkihyppääjästä. Urheilun historia tuntee suuren määrän moninkertaisia olympiavoittajia ja maailmanmestareita – isoista lajeista pieniin lajeihin. Matti Nykäsen paikka urheiluhistoriassa on kansainvälisestikin vahva ja laajasti tunnustettu, ja se nojaa juuri poikkeukselliseen ylivoimaan ja oman lajinsa erityiseen luonnonlahjakkuuteen. Siihen ei edes tarvita tarinan toista puolta, Matin elämän karuja vaiheita. Pelkkä Matti Nykäsen maailmancup-saldo riittää esimerkiksi: 130 maailmancupin osakilpailua, joista palkintopallilla 76 kertaa ja voittoja niistä 46. Voittosuhde, jota kukaan ei todennäköisesti tule ylittämään.

Viikon päästä Oslon -82 sumukisasta Salpausselän mäkimonttu täyttyi yleisöstä. Pohjois-Pohjanmaalla vietettiin hiihtolomaviikkoa, ja Salpausselän kisoihin oli päästävä. Rakentelin autotallissa ison valkoisen kannustuskyltin ”Hyvä Masa” -tekstillä, ja isä suuntasi Opel Kadettin keulan kohti Lahtea. Ensimmäinen hieno urheiluelämys paikan päällä oli edessä. V-tyylin nykyinen mäkihyppyintoilu on pientä verrattuna yhdeksänvuotiaan itseni riehakkaaseen kannustukseen Lahden mäkimontussa Hyvä Masa -kyltin kanssa. Todella moni muu oli liikkeellä samoissa tunnelmissa.

Tänään on muisteltu Mattia ja saatu lukea ja kuulla suuri määrä hienoja kirjoituksia ja kommentteja ympäri talviurheilevan maailman. Matin elämän synkkää puolta ei ole siloiteltu. Yle Urheilulle erityinen hatunnosto kauniista Matti-tribuutista. Pelkät oman ikäiseni kaveripiirin reaktiot ja muistelot tämän päivän suru-uutisiin liittyen vahvistavat, että ei tarvitse olla 80-luvun erityisesti mäkihyppyä fanittava ja Hyvä Masa -kylttejä rakenteleva lapsi tai nuori, etteikö Matti silti olisi ollut eräänlainen nuoruuden kiintopiste. Muistoja Matti-leikeistä minimäkimieskisoissa ja omissa pikkumäissä ojanpenkoilla tai muistoja oman huoneen seinällä olleista Matti-julisteista riittää oman sukupolveni edustajilla ympäri Suomen, ja muuallakin.

Esa Kokkonen

V-tyyli.org – Nordic Sports New Media
team@v-tyyli.org