Pyeongchangin pohjoismaisia lajeja syytä seurata maltillisin suomalaisin mitaliodotuksin

Pohjoismaisten lajien osalta Pyeongchangin kisatapahtumien starttiin on enää alle vuorokausi normaalimäen karsinnan ollessa ohjelmassa jo torstai-iltapäivällä 8.2. Maastohiihdossa päästään vauhtiin naisten yhdistelmäkisalla lauantaina 10.2. ja yhdistetyssä keskiviikkona 14.2. Kolmea päivää vaille kaikkina 18 kilpailupäivänä saadaan jännittää suomalaissuorituksia myös pohjoismaisissa lajeissa. Niihin kohdistuu myös suuri osa Suomen olympiakomitean ennusteen mukaisesta 6,45 mitalin ”tavoitteesta”. Kaiken mennessä nappiin ja yli odotusten, ladulta ja (yhdistetyn) mäestä on mahdollista ottaa vaikka koko tuo ennusteen mukainen mitalisaalis, mutta jo ihan onnistuneillakin kilpailusuorituksilla voidaan yhtä hyvin jäädä ilman mitalin mitaliakin.

Yhtä kaikki, ennakkotunnelmat ovat asiaankuuluvan odottavat, yhtä aikaa toiveikkaat ja epävarmat. Kaikkien pohjoismaistenkin lajien osalta on syytä muistaa, että koko kauden näytöt ja kansainväliset asetelmat tarjoavat vahvat suuntaviivat olympiamenestyksen ennakointiin. Kovat ovat kovia olympialaisissakin, ja varsinkin juuri niissä. Heikoilta maailmancup-sijoilta ei ponkaista yhtäkkiä olympialaisten top 15 -taisteluihin. Yllättävän hyvin olympiakisojen asetelmia voi ennustaa jopa kauden ensimmäisten maailmancup-kisojen perusteellakin, vaikka tätä aina arvokisavuosina vähätelläänkin. Varsinkin, jos kausi on alkanut heikosti. Myös Suomen joukkueen kausi on edennyt melkoisen tarkasti Rukan marraskuisen maailmancup-avausviikonlopun antamien ennusmerkkien mukaisesti. Maastohiihdossa kausi on mennyt odotuksiin nähden alakanttiin, ja yhdistetyn nousu on ollut hyvien ennusmerkkien mukaista – toki Ruka lupasi vielä hieman enemmänkin. Mäkihypyssä on yllättävästi jääty viime kausien mukaiselle suoritustasolle, mutta olympialaisissa on silti mahdollisuus kääntää suunta jälleen ylöspäin ja lajin suomalaisfiilikset positiivisemmiksi.

Maastohiihdossa on syytä luottaa Krista Pärmäkoskeen ja Iivo Niskaseen. Pärmäkosken uran ensimmäinen maailmancup-voitto tammikuun lopulla Planicassa vahvisti mitalitoiveita. Pärmäkoskelta on kaikki syy odottaa mitalia kisojen päätöspäivän 30 km perinteiseltä. Mitalisaumoja on myös kisojen avausstartissa tämän viikon lauantain yhdistelmäkisassa. Kerttu Niskasen nousu tasaisen varmaksi top 6 -hiihtäjäksi vahvistaa naisten mitalitoiveita viestissä. Ainakin kaksi mitalia siis jo kasassa?

Iivo Niskasella on ollut Pyeongchangiin valmistauduttaessa niin selkeä päätavoite lauantain 24.2. 50 km perinteisen kisassa, että on pakko uskoa sen myös näkyvän tuloslistalla hieman vaisusti sujuneesta kaudesta huolimatta. Niskasen viime vuosien arvokisanäytöt antavat lisäpontta tälle uskolle. Miesten osalta lisämitalit vaativatkin jo venymistä. Viestimitalia voisi pitää melkoisena yllätyksenä. Matti Heikkisen kisakunto on kisojen alla tutuksi tullut mysteeri. Kaikki on mahdollista – 15 km vapaan mitalista ynnä muut -sijoihin. Tekee toki mieli uskoa mysteerin ratkeavan positiivisesti. Ristomatti Hakola on noussut varmaksi finaalitason sprinttihiihtäjäksi, ja finaalipaikka olisi hyvä suoritus myös olympialaduilla.

Yhdistetyn miesten kolmossija tammikuun lopulla Ranskan Chaux-Neuven joukkuekisassa herättää jopa pieniä kutkuttavia mitalitoiveita. Eero Hirvonen on näyttänyt pystyvänsä taistelemaan mitaleista kaiken osuessa nappiin. Alkuvuoden mäkikunto herättää kuitenkin huolta. Ilkka Herola on päässyt lähelle Hirvosen tasoa. Kaiken kaikkiaan, Pyeongchangin yhdistetyn kisoja voi odottaa suomalaisittain erittäin suurella mielenkiinnolla. Pistesijat ja joukkueen hyvä kokonaispanoskin olisivat hieno suoritus.

Mäkihypyssäkin voidaan odottaa maailmancupiin verrattuna parempia suomalaissijoituksia jo maakohtaisten kiintiöiden ja huippumaiden vähäisemmän kilpailijamääränkin takia. Janne Ahonen lähtee seitsemänsiin (hattu päästä) olympialaisiinsa joukkueen ykköshyppääjänä. Ahonen väläytteli nousukuntoa tammikuisissa lentomäen mm-kisoissa, joissa 22. sija oli hyvä suoritus. Ahoselta voisi varovasti toivoa jopa paluuta muutaman vuoden takaisille suomalaissijoille varsinkin normaalimäessä. Ahosen Oberstdorfin 22. sijaa edeltävät sitä paremmat suomalaissijoitukset arvokisoissa olivat Julia Kykkäsen 19. sija Lahdessa vuosi sitten ja Ahosen itsensä 15. sija Falunin vuoden 2015 mm-kisojen normaalimäessä. Vastaavat sijoitukset Pyeongchangissa olisivat iso onnistuminen suomalaishyppääjiltä. Myös Antti Aallolla on potentiaalia olympialaisten top 20 -sijoituksiin. Nuorille lupauksille Andreas Alamommolle ja Eetu Nousiaiselle sekä hyppynsä kanssa pitkään tuskailleelle Jarkko Määtälle kauden parhaat kisahypyt ovat hyvä tavoite.

Kauden parhaat suoritukset ja venymiset kauden tärkeimmissä ja yksissä koko uran tärkeimmistä kilpailuissa ovat ylipäätään ainoa oikea ja riittävä tavoite kaikille. Muutaman pohjoismaisten lajien suomalaisurheilijan osalta se voi riittää jopa mitaleille, mutta helposti myös sijoille 4-8. Niistäkin on osattava olla tyytyväinen.

Legenda Janne Ahonen, yksi lajinsa kaikkien aikojen kovimmista, ei tule koskaan saavuttamaan henkilökohtaista olympiamitalia vähintään seitsemästä yrityksestä huolimatta. Lukuisten mitalien ja maailmancupin palkintopallisijojen lisäksi Ahonen on myös nelossijojen kuningas – varsinkin olympialaisissa. Usein sanotaan, että niitä ei muistele kukaan. Vtyyli muistelee ja antaa niille ison arvon. Pidetään mielessä, että nelossijoille pääsy edellyttää näissäkin kisoissa huippuluokan suorituksia.

Esa Kokkonen
v-tyyli.org – Nordic Sports New Media
Sähköposti: team@v-tyyli.org

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti