Rukan hiihtokatsomossa äänekkäästi omien urheilijoidensa puolesta hurraavat venäläiskatsojat ovat pukeutuneet värikkäisiin liiveihin, joissa hymyilevät kilpailukieltoon julistetut Aleksander Legkov ja Jevgeni Belov. Liiveihin kirjoitettu hashtag #norussianogames on hyvä muistutus siitä, että urheilu on politiikkaa.

Rukan maailmancup-viikonloppu käynnistää kansainvälisen hiihtokauden. Viimeiseen asti jännitettiin, saavatko systemaattiseen dopingiin syyllistyneen Venäjän hiihtäjät oikeuden kilpailla.

Nuoret teinitytöt ottavat valokuvia jokaisesta huippuhiihtäjästä päällään kilpailukieltoon julistettujen venäläishiihtäjien kuvilla varustetut liivit. Mistä on kyse? Liiveihin sonnustautuneihin venäläismiesten mukaan kampanjan on aloittanut pietarilainen hiihtoa rakastava mies. He kertovat, että Rukalle on saapunut sata pietarilaista hiihtofania #norussianogames-liiveissään. Rukan venäläisyleisö on fanaattisesti omien urheilijoidensa takana ja pitää kansainvälisen olympiakomitean julistamaa kilpailukieltoa suurena vääryytenä. Venäjää on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.

Viime vuonna julkaistu Venäjän valtiojohtoisen doping-järjestelmän paljastanut McLaren-raportti on todella synkkää luettavaa. Raportin paljastukset tekevät Sotshin kisoista olympialiikkeen koko historian yhden surullisimmista luvuista, jota ei tee mieli muistella edes suomalaismenestyksen osalta. Jo kisojen Venäjälle hankkimisprosessi, jonka huipentuma itse Putin kävi pokkaamassa kisaisännyyden KOK:n kokouksessa Guatemala Cityssä heinäkuussa 2007, herättää epäilyksiä erityisesti kaiken Sotshin jälkeen tapahtuneen ja paljastuneen jälkeen.

Kun nyt kymmenen vuoden jälkeen seuraa satapäistä venäläisfanijoukkoa liiveineen Kuusamossa, ei voi olla ajattelematta ajankohtaista keskustelua venäläisestä informaatiovaikuttamisesta ja urheilun ja politiikan suhteesta. Venäjän pyrkimyksestä vaikuttaa vaaleihin Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa ja muualla sekä systemaattisesta trollauksesta sosiaalisessa mediassa on tullut arkipäiväisiä uutisia – niihin on totuttu ja turruttu.

Venäläisteinien fanikuvat kampanjaliiveineen pohjoissuomalaisissa hiihtokisoissa tuntuvat tässä uutisvirrassa vähäpätöiseltä ja harmittomalta. Kukaan ei tunnu kiinnittävän asiaan sen kummempaa huomiota – kuviin spontaanisti ja ilomielin suostuvat muiden maiden hiihtotähdet mukaan lukien. McLaren-raportin paljastusten ja KOK:n venäläishiihtäjille antamien elinikäisten kilpailukieltojen jälkeen sekä Venäjän hybridivaikuttamista koskevan aktiivisen julkisen keskustelun vallitessa tätä sopii ihmetellä. Venäjä on Venäjä on Venäjä – uusi normaali hyväksytään vähin äänin?

#norussianogames-kuvaan spontaanisti sprinttierien välillä suostunut ja venäläisen hiihdon doping-ongelmaa viime aikoina suorasanaisesti kommentoinut kanadalainen hiihtotähti Alex Harvey ei varmasti ajatellut, että teinien nappaama kuva näyttää hyvin erikoiselta: Alex hymyilemässä venäläisten saamia kilpailukieltoja kritisoivien sloganeiden keskellä.

Huippu-urheilun on kautta historian ajateltu perustuvan yhteisesti jaettuihin arvoihin. Metrejä ja sekunteja mitattaessa rodulla, uskonnolla ja poliittisilla mielipiteillä ei ole ollut merkitystä. Kaikki urheilijat ovat olleet samalla lähtöviivalla. Mutta mikä on urheilun etiikan tulevaisuus? Rukan venäläiskatsojat yltiönationalistisine tunnuksineen ovat osoitus huippu-urheilun valjastamisesta Venäjän hallinnon valtapyrkimyksiä pönkittäväksi projektiksi. Viattomuuden aika on ohi.

Anssi Kemppi
Esa Kokkonen