Pöytyän Urheilijoiden 20-vuotiaalla hapenottoihmeellä on kaikenvärisiä mitaleja viime vuosien Kalevan kisoista mutta ei vielä aikuisten sm-mitaleja hiihdosta. Lähivuosina niitä lienee luvassa roppakaupalla jo päättyneellä kaudella naishiihdon kansainvälistä huippua kolkutelleelle urheilijalle. V-tyylin haastattelussa ansaitulle New Yorkin lomalle valmistautuva Johanna Matintalo kertoo analyyttiseen tyyliin lajivalinnasta, rahasta, harjoittelusta ja tulevan kauden tavoitteista.

                (kuva: Johanna Matintalo)

Kiireinen Johanna Matintalo vastaa puhelimeen kotonaan Rovaniemellä. Kauden viimeinen hiihtolenkki on takana, ja on taas aika pakata laukut. Tällä kertaa sukset jäävät kotiin. Seuraavana päivänä edessä on ansaittu viikon lomamatka New Yorkiin. Ihan ilman harjoittelua ei voi Isoa Omenaakaan ihailla. Lomallakin on löydyttävä kuntosali, jotta peruskuntoa voidaan ylläpitää ennen kuin harjoittelu seuraavaa kautta varten toden teolla käynnistyy.

Tossuilta suksille

Liikunnalliseen perheeseen syntynyt Matintalo ilmoitettiin Pöytyän urheilijoiden hiihtokouluun jo alle kouluikäisenä. Mutta kun hän ala-asteikäisenä jätti saman ikäisiä ja vanhempia poikia koulun juoksukisoissa mennen tullen, sai isä houkuteltua tytön Liedon Parman yleisurheiluharjoituksiin. Siitä alkoi kahden lajin urakka, joka päättyi hiihdon hyväksi lopullisesti vasta vuonna 2015. Tätä ennen Matintalo oli jo nimetty teinisensaatioksi hänen napattuaan vain 14-vuotiaana Kalevan kisoissa hopeaa naisten 800 metrillä. Lukiovuosina Turun urheiluakatemiassa luoduilla pohjilla sittemmin rovaniemeläistynyt Matintalo on nyt kolkuttelemassa naishiihdon absoluuttista huippua.

Viimeistään lukion jälkeen oli selvää, että yhä systemaattisemmaksi muuttuva harjoittelu ei olisi enää pelkkä liikunnallinen elämäntapa tai vakava harrastus. Oli tehtävä valinta yleisurheilun ja hiihdon välillä. Mikä sitten kallisti lajivalinnan suksille? Matintalo kertoo, että valinta ei loppujen lopuksi ollut vaikea. ”Oli jatkuvasti jalkavaivoja. Miten olisi kestänyt aikuisen juoksuharjoittelua, kun paikat hajosivat jo pienemmilläkin määrillä. Valintaa ei vaikeammaksi tehnyt sekään, että olin nuorten mm-kisoissa neljäs käytännössä ilman kunnollista hiihtäjän kesäharjoittelua – pelkällä juoksutreenillä”.  Nyt alkoi uusi vaihe nuoren urheilijan uralla. Hän sai päivittäistä harjoittelua seuraavaksi silmäpariksi haastajaryhmän valmentaja Ville Oksanen, jonka valmennuksessa Matintalo jatkaa edelleen.

Koska menet oikeisiin töihin?

Hiihtäjää ei voi Suomessa juttua tehdä ilman Norja-viittausta. Millaisin ajatuksin suomalainen nuori hiihtäjä katsoo naapurimaan touhua. Matintalon mielestä Norjan menestyksessä ei ole sinänsä mitään mystistä. ”Siellä on valtavasti harrastajia ja hiihtoa arvostava kulttuuri. On yksinkertaisesti vain todennäköisempää, että sieltä tulee enemmän ja kovempia huippuhiihtäjiä”.  Ammattien arvostuksessa Suomessa suosituin on poliisi. Norjassa lasten suosikkiammatti on hiihtäjä. Ylipäätään suhtautuminen huippu-urheiluun on Suomessa erilaista.  Kun mitaleja ei tule, kritiikki on armotonta.  Toisaalta huippumenestyksen keskellä saatetaan tänäkin päivänä suomalaiselta huippu-urheilijalta lajiin katsomatta kysyä, koska aiot ”oikeisiin töihin”.

Ville Oksasen kontaktit Ruotsiin ja Norjaan ovat tuoneet uusia vaikutteita myös Matintalon harjoitteluun. Rovaniemellä Matintalo harjoittelee omatoimisesti mutta hän kehuu myös yhteisiä ilman suksia tehtäviä harjoituksia Oksasen muiden valmennettavien, Lauri Vuorisen ja Antti Ojansivun kanssa. Tällaista sukupuolten rajoja rikkovaa harjoittelukulttuuria soisi näkevän Suomessa enemmänkin.

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Raha on urheilussa tabu. Siitä ei puhuta, eikä varsinkaan sen puutteesta. Monet absoluuttisen huipun takana uraansa rakentavat hiihtäjät joutuvat painamaan oikeita töitä vain sen takia, että saisivat rahoitettua harjoittelunsa. Uuden pääsponsorinsa Salvos oy:n ja muiden tukijoidensa avulla Matintalo on kuitenkin onnistunut rakentamaan budjettinsa ja pystyy keskittymään täysipainoisesti urheiluun. Hiihtoliiton talouskurimus on kuitenkin vaikuttanut myös upean läpimurron tehneen Matintalon valmistautumiseen tulevaan kauteen. Liitto viivytteli pitkään kauden 2017-18 maajoukkueryhmien julkistuksen kanssa, mikä on heijastunut epävarmuutena. ”Oli vaikea lähestyä mahdollisia yhteistyökumppaneita, kun ei voinut kertoa onko tulevalle kaudelle tarjolla paikka maajoukkueryhmässä vai ei”, harmittelee Matintalo.  Kaikki hänen kilpasiskonsa ja -veljensä eivät ole yhtä onnekkaita. ”Onhan se surkeata, että monet suomalaiset hiihtäjätkin joutuvat opiskelemaan käytännössä pakosta rahoittaakseen urheilemisensa opintotuella”, toteaa Matintalo lakonisesti.

Mihin hiihtäjällä rahaa sitten kuluu?  Voiteet ja kymmenet suksiparit vievät tuhansia euroja kaudessa. Eikä hyväkään menestys tuki rahareikiä. Liiton ja hiihtäjän välinen urheilijasopimus määrittelee liiton tuen suuruuden ja urheilijan velvoitteet – joista yksi on vaitiolovelvollisuus. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että ainakin b-maajoukkuehiihtäjät joutuvat itse kustantamaan kotimaan matkansa ja maksamaan liiton leirityksistä jopa omavastuuosuuden. Hiihtoliiton tallipaikka lämmittää mutta toisin kuin muissa huippumaissa, suomalaiset maksavat siitä kilpasiskojaan kovemman hinnan.  Eivätkä Lahden mm-kisojen tappiot ainakaan helpota tilannetta. Kun lusikalla annetaan, et voi kauhalla mättää.

Kuka kestää alkurummutuksen?

Ehkä kulunein huippuhiihtäjien viljelemä fraasi – heti pöljän päivän jälkeen – on ollut puhe hermotuksen epävireisyydestä. Matintalo pystyy arvioimaan omaa kisahiihtämistään huomattavasti analyyttisemmin. Hän huomauttaa aiheellisesti, etteivät pitkän kauden aikaiset kymmenet kisastartit ole kaikki yhtä hyviä. On eri asia hiihtää kauden pääkisaa nuorten mm-kisoissa kuin alkusyksyn Suomen cupin kisaa. Palaan haastattelussa vielä Lahden MM-kisojen 15 km yhdistelmäkisaan, jossa rovaniemeläinen taisteli ensikertalaisena 29. sijalle. Miltä vauhti tuntui? Pahaltahan se kuulemma tuntui. Matintalon mukaan yhteislähdöille onkin tyypillistä, että ensimmäinen viitonen painetaan ns. urku auki. ”Niiden ensimmäisten kilometrien aikana erot syntyvät.

Kyse yhteislähdöissä on aivan maailman absoluuttisen huipun takana olevien hiihtäjien kohdalla siitä, kuka alkurummutuksesta parhaiten selviää”, pohtii Matintalo ja muistuttaa myös lähtöpaikan merkityksestä. Takarivistä lähtevä antaa merkittävän tasoituksen heti lähdössä. Onkohan FIS:ssä ikinä pohdittu asetelman kääntämistä päinvastaiseksi joidenkin autokilpailujen tapaan. Aiempien kisojen bonuksena saisitkin lähtöpaikan takarivistä. Näin voitaisiin saada kansainväliseen hiihtoon kenties enemmän mielenkiintoa kuin pelkkiä sprinttihiihtoja lisäämällä.

Määrä vs teho

Tuleva kausi on toinen, johon Matintalo valmistautuu hiihtäjänä. Vielä vuotta aiemmin kauteen startattiin juoksupohjilla, ja ensi kaudelle harjoittelun määrää tullaan lisäämään. Juoksutaustan vuoksi kirimistä riittää erityisesti voimaharjoittelussa. Tärkeintä Matintalon mielestä on kuitenkin kohdistaa harjoittelun määrän ja tehon suhde oikeaksi.  Nyt jo kuitenkin on selvää, että kesän ja syksyn harjoituspäiväkirjaan on raivattava 1-2 tuntia lisää viikossa.  Kehityskohdekin on selvillä: ”Vapaa on saatava kulkemaan paremmin”.

Ensi kausi huipentuu talviolympialaisiin Etelä-Koreassa. Mutta Matintalo päätähtäin on vielä nuorten mm-kisoissa. Miksi? Hän nostaa esiin seikan, joka erottaa aikuisten mm-kisat ja olympialaiset toisistaan. Lahdessa kisattiin todella tiiviillä rytmillä. Yksikään huippuhiihtäjä ei pystynyt sillä tahdilla starttaamaan kaikissa lähdöissä, ja näin paikkoja vapautui useammalla hiihtäjälle. Esimerkiksi heti yhdistelmäkisan jälkeen parivaljakko Saarinen-Niskanen hiihti parisprintin eikä heillä ollut mitään mahdollisuuksia asettua edellisenä päivänä lähtöviivalle. Tämä avasi Matintalolle mahdollisuuden – jonka hän myös upeasti käytti. Olympialaisissa aikataulu on kuitenkin hiihtäjille armollisempi. Lehtitietojen mukaan esimerkiksi Krista Pärmäkoski on alustavasti suunnitellut hiihtävänsä siellä jopa kaikki matkat. Suunnitelman järkevyydestä voi toki olla montaa mieltä.

Matintalon suunnitelmat ovat selvillä. Hänen kautensa ei ole pilalla vaikka lippua Pyeongchangin koneeseen ei irtoaisikaan. Talven 2018 päätavoite on asetettu alle 23-vuotiaiden mm-kisojen perinteiselle kympille. ”Haluaisin myös hiihtää kunnolla mc-kisoja niin, että oma taso riittäisi muuhunkin kuin vain täyttöpaikoille.”

Pöytyän Urheilijoiden hapenottoihmeeksikin kutsuttu Matintalo on kiitollinen haastateltava – välitön ja analyyttinen. Haastattelulle varattu tunti venyy kahdeksi ja loppuu yhtä aikaa puhelimen akun kanssa. On aika päästää sekä puhelin että kauden viimeisen hiihtolenkkinsä samana päivänä tehnyt Matintalo lataamaan akkujaan. Niiden on oltava pian täynnä virtaa, sillä maajoukkuemenestys odottaa.
Anssi Kemppi