Kuopion kaupunginhallitus päätti 16.5., että Kuopio ei hae yhdessä Puijon Hiihtoseuran kanssa yhdistetyn maailmancup-osakilpailua vuodelle 2017. Päätöksen esittelyteksti on tylyä luettavaa. Päätöstä voi pitää todella yllättävänä ja Kuopion kannalta valitettavana monestakin eri syystä. Kuopiolla on jotain sellaista, josta moni hiihtolajien maailmancup-isäntä tai kisoja tavoitteleva kaupunki voi vain haaveilla: satavuotiset perinteet isoista kansallisista ja kansainvälisistä talviurheilutapahtumista, luonnonolosuhteiltaan ihanteellinen kisapaikka keskellä kaupunkia, oman kaupungin talviurheilusankareita lähes joka vuosikymmeneltä Matti Pietikäisestä Janne Happoseen ja yhdistetyn nousevaan tähteen Ilkka Herolaan, logistisesti erinomainen sijainti, Suomen kärkipään talvilomakeskus alle tunnin ajomatkan päässä ja erinomaiset yleiset kaupungin kasvu- ja kehitysnäkymät.

Kuopio tunnetaan Euroopassa ja laajemminkin talviurheilukeskuksena. Kuopiolla on käsissään lähes kaikki talvi/talviurheilukaupungin brändielementit, jotka luovat loistavan pohjan kaupungin talvimatkailun, tapahtumatoiminnan, talviurheiluun ja Puijon alueen kehittämiseen liittyvien hyvinvointi- ja liikuntapalveluiden ja kaikkiin edellä mainittuihin liittyvän elinkeinotoiminnan kehittämiseen.

Kuopio kaupungin johto on ilmeisesti niin luottavainen edellä mainittujen vetovoimatekijöiden suhteen, että se katsoi, että kaupunki ei tarvitse Puijon maailmancup-kisoja, ei ensi vuonna eikä pitkään aikaan tulevaisuudessa. Maakunnan päälehdessä oltiin vieläkin korskeampia lehden maalaillessa aiemmin keväällä jo Puijon hyppyrimäkien purkamista Kuopion menettäessä mäkihypyn maailmancup-kisat.

Kuopion kaupungin päätös näyttää lyhytjänteiseltä kamreeripolitiikalta. Kisojen edellyttämän olosuhderakentamisen 200 000 euron kustannukset olivat liikaa hiihtolajien maailmancup-isäntien ja suomalaisten kaupunkien joukossa isoihin kaupunkeihin kuuluvalle kaupungille. Satsauksella olisi turvattu Puijon maailmancup-kisat lähivuosille, varmasti mäkihypyllekin, ja jatkettu ja kehitetty Puijon kisojen mahtavia perinteitä. Kustannuksissa oli kyse väliaikaisrakentamisesta sekä televisiointiin liittyvistä kuluista.

Puijon hiihtokeskuksen olosuhteet ovat joka tapauksessa kunnostuksen ja lisärakentamisenkin tarpeessa niiden yleisenkin käytön osalta. Olisiko voinut olla niinkin, että Kuopion maailmancup-statuksen säilyttämistä olisi alettu turvata ja kisojen kehittämistä suunnitella tosissaan jo vuosia sitten osana Puijon alueen muutakin kehittämistä? Kaiken lisäksi Tahkoa pyörittävän Huippupaikat Oy:n tuoreet suunnitelmat alueen laskettelurinteiden osalta olisivat tarjonneet erinomaisia synergiamahdollisuuksia Puijon alueen kehittämiseen myös pohjoismaisten lajien harrastus- ja kilpailutoiminnan osalta.

Puijon Hiihtoseuran erityisen arvokkaan roolin tukemisenkin kannalta maailmancup-päätös olisi ollut huomattavasti selkeämpi tapa edetä kuin tämä kaupungin omassa päätöksessään muotoilema sovintoele, jonka konkretisoiminen tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa: ”kaupungin viranhaltijat velvoitetaan käymään neuvottelut Puijon Hiihtoseura ry:n edustajien kanssa seuran tulevasta mahdollisesta roolista Kuopion tapahtumatarjonnan kehittämisessä ja toteuttamisessa.”

Kuopion kaupungin päätöksestä ja kaupunginjohtajan perusteluista paistaa syvä pettymys, jonka kaikki toki jaamme, FIS:n päätökseen tiputtaa Kuopio mäkihypyn maailmancup-kalenterista ja (Lahti-keskeisen) Hiihtoliiton tukeen yleisemminkin Kuopiolle kisaisännyysasioissa (Suomi on ainoa iso hiihtourheilumaa, jossa kaikki paukut ja edunvalvontavoima laitetaan vain yhteen kilpailukeskukseen). ”Pitäkää tunkkinne” -linja ja yhdistetyn vähättely oli kuitenkin väärä ja Kuopiolle itselleen vahingollinen tapa reagoida asiaan. Kiukku olisi pitänyt niellä ja hankkia helposti ja halvalla lisäaikaa Puijon kisojen kehittämiseen – MM-kisavuoden tuoman lisänosteen, viikonloppukisan ja kotikaupungin nousevan tähden Ilkka Herolan avittamana. Varsinkin, kun kyse ei ole pelkästään yksittäisestä kisasta.

Pienelle Kuusamolle 800 000 euron satsaus Rukan mäen tuuliverkkoon ja jäälatuun ei ollut minkäänlainen ongelma. Olen varma, että muut suomalaiset, Kuopioon nähden huomattavasti heikommilla vahvuuksilla liikkeellä olevat kaupungit, Rovaniemi tai Jyväskylä, ovat innolla ottamassa vastaan Kuopion suoraan lapaan heittämän nappisyötön. Kuopion hylkäämät kisat järjestettäneen siis joka tapauksessa toisessa suomalaiskaupungissa 7.-8.1.2017 tai 18.-19.2.2017.

Eilisen kisapäätöksen esittelyssä Kuopion kaupunginjohtaja Petteri Paronen toteaa, ettei paikallinen väestö ole erityisemmin kiinnostunut Puijon kisoista. Kaikki tietävät syyt viime vuosien mäkihyppykisojen yleisömäärissä näkyvään laskusuhdanteeseen. Suunta on kuitenkin kääntymässä – MM-kisavuoden, uuden päävalmentajan ja pitkällä tähtäimellä erityisesti Puijon Hiihtoseuran oman aktiivisen juoniorityön ja hyvällä tasolla olevien harrastajamäärien kautta. Ja kuopiolaisen Ilkka Herolan, joka voi nyt parhaalla mahdollisella tavalla näyttää kotikaupungilleen sen tehneen väärän päätöksen yhdistetyn maailmancup-kisat peruessaan nousemalla podiumille heti kauden alussa ja tiedä vaikka nappaamalla mitalin Lahden kisoista.

Saksassa mäkihyppy on suosituin talvilaji, ja myös yhdistetty nauttii vahvaa suosiota. EU:n väkirikkaimmassa maassa ja Euroopan johtavassa urheilumaassa yhdistetyn hiihtäjä voidaan valita vuoden urheilijaksi (Ackermann 2005) ja saman kisan kakkoseksi (Frenzel 2014). Perinteisistä perinteisimmälle vahvalle talviurheilukaupungille, Kuopiolle, yhdistetty on kuitenkin pikkujuttu ja sen maailmancup-kisojen isännöimisen tuoma kansainvälinen näkyvyys ja pr ilmeisen merkityksetöntä.

Esa Kokkonen, V-tyyli
Sähköposti: kokkonen@pp.inet.fi